Mainosnostalgiaa
”Mistä näitä senttejä oikein tulee? No, saunalahdelta tietenkin!”. Mainoslause, jota pari vuotta sitten päiväkodissa työskennellessäni hokivat lähes kaikki lapset jotka vain suinkin osasivat puhua. Vähän aiemmin tuntui kaikkien huulilla olevan lause ”Syökää kanaa! Syökää kanaa!”.
Ensin tunsin ärtymystä sen vuoksi, että televisio aivopesee lapset hokemaan älyttömiä sloganeita. Pidin sitä tämän ajan median informaatiotulvan ja markkinavoimien haittavaikutuksena, kunnes muistin yhden varhaisimmista muistoistani: ”Dippididyy ei koskaan valu!”. Tähän yhdistyi muistoissani pari vuotta myöhemmin ”Elnett, Pariisista!”
Minulla ei silloin alle kouluikäisenä ollut pienintäkään käsitystä siitä mitä Dippididyy tai Elnett olivat. Lauseiden rytmi sekä äänenpainot ja –sävyt vain upposivat muistiini. Niin kuin kai oli niiden tarkoituskin.
Yllätyksekseni lauseet nostivat myös mukavia tunteita jostain hyvin kaukaa. Niihin liittyi utuisesti jotain kivaa, jossa sisarukseni olivat mukana. Näin mielessäni siskoni hymyilevät ja hauskasti ilmeilevät kasvot hänen hokiessaan Dippididyytä.
Vähän isompana kuljin ystäväni kanssa syysillan pimeydessä hoilaten kovaan ääneen: ”Ajatar on Forumissa. Forumissa Mannerheimintiellä. Auki joka ilta kello kahdeksaan.. (dyydydydyydydydyy). Ajatar on Forumissa”. Tämäkin muisto on hyvin positiivinen.
Samalla ystävälläni oli tapana laulaa myös ”Best in ja koirat kiittää. Best in ja siitä riittää. Best in koiranmakkaraa”. Silloin se oli minusta ärsyttävää. Nyt se muistuttaa minua tietystä ajasta, hyvästä ystävästä, siskoni koirasta ja lukemattomista palasiksi pureksituista punaisista kumipalloista sekä villeistä kilpajuoksuista, joissa ensin lensi pallo, jonka perään ryntäsi pari kissaa ja koira. Perää pidimme me lapset. Meteli oli kova ja riemua riitti.
Ystäväni oli innokas mainoslauseiden rallattelija. Yksi suosikeista oli ”Hän on Serveri, hän on Serveri. Maan mainio makkaramies!”. Serverille on sittemmin tullut toinen merkitys, ja makkaramiehen tilalla on munamies.
Mainoslauseista oli myös hauska väännellä vitsejä kuten: ”Lada, vuoden auto… kenties kahden”, tai: ”Siwa on selvää ryöstöä”. Monissa mainoksissa oli jo valmiiksi huumoria ja monimerkityksisyyttä kuten Snackyn Poliisi-purilaista mainostavassa lauseessa: ”Poliisissa on munaa!”.
Tulin siihen tulokseen, että mainokset heijastavat tiettyä aikaa, ja aika kultaa ärsyttävienkin mainosten muistot. Ajallisen etäisyyden myötä niistä tulee tunteita herättävää nostalgiaa, koska mielessämme niihin liittyy tilanteita, ihmisiä ja tunnelmia. Toivotankin kaikille muistorikasta ja nostalgista Joulua vanhan mainoksen sanoin: ”Tule Joulu kultainen!”.
